Kyselyn laatiminen

Kyselyä tehdessä on otettava huomioon, kuinka paljon vastaajilla on aikaa tai halua vastata kyselyyn. Lisäksi vastaajan on osattava vastata kysymyksiin.

Lomakkeen ulkoasun on oltava selkeä eikä se saa olla liian pitkä. Kohtuullinen vastaamisaika on 15 minuuttia. Arvion siitä, kauanko vastaamisessa kestää, voi hyvin nostaa aivan lomakkeen alkuun.

Lähde rakentamaan kyselyä sen perusteella, mitä haluat tietää sen avulla. Vastaaja ei luultavasti tiedä kyselyn aiheesta yhtä paljon kuin kysyjä, joten kysymysten on oltava riittävän yksinkertaisia ja yksiselitteisiä. On kuitenkin syytä huolehtia, että aiheena olevaa asiaa kysytään riittävän kattavasti.

Vastaajan tietosuoja on otettava vakavasti myös yhdistyksissä. Kysely on laadittava siten, että vastaajan ei tarvitse pelätä, että hänen antamiaan tietoja käytetään väärin tai häntä vastaan. Esimerkiksi vastaajan yhteystietoja ei ole kyselyissä tapana kysyä. Myös muita taustatietoja käytetään vain tilastollista analyysia varten.

Yhdistyksen sisällä tehtävissä kyselyissä voi hyvin sinutella, mutta ulkopuoliselle suunnatuissa lomakkeissa voi olla paikallaan suosia myös teitittelyä riippuen tietenkin tapauksesta. Tärkeintä on herättää vastaajan luottamus kyselyn tekijää kohtaan. Kielenkäytön ja ulkoasun on oltava siinä mielessä maltillista. Johdonmukaisuus on tärkeintä, valitsi puhuttelulinjaksi tai tyylilajiksi minkä hyvänsä.

Kyselyn koostamisessa ja ohjeistuksessa kannattaa ottaa huomioon se, että vastaaja kokee kysymykset omakohtaisiksi.

Hyvä kysymys

Hyvä kysymys on yksiselitteinen ja kohtuumittainen. Jos kysymystä täytyy selitellä pitkälti, se on huonosti muotoiltu. Jos kyselyn vastaajat ovat taustoiltaan ja tiedoiltaan kovin erilaisia on syytä kiinnittää kunnolla huomiota siihen, että vastaajat ymmärtävät kysymykset samalla tavoin.

Lomakkeen rakenne

Alkuun kannattaa laittaa helpot kysymykset. Vastaajan taustatiedot (ikä, sukupuoli, koulutus jne.) kannattaa kysyä vasta lopuksi, koska henkilökohtaisten tietojen kysyminen heti alkuun voi aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia.

Rakenteessa on pyrittävä loogisuuteen. Kyselyssä voidaan kysyä monenlaisia asioita, mutta samaan aiheeseen liittyvä kysymykset on syytä niputtaa yhden otsikon alle. Lisäksi yhden aihepiirin kysymykset kannattaa laittaa merkitykselliseen järjestykseen, jotta vastaaminen etenee jouhevasti.

Avainsanat kysymysten teossa ovat: sisällöllinen kattavuus ja selkeys.

Miten tarkasti asioita kannattaa kysyä?

Aina kannattaa kysyä tarkasti ja perusteellisesti. Näin saadaan hienojakoisempia ja konkreettisesti hyödynnettävempiä vastauksia, kuin jos kysymykset ovat hyvin yleisiä. Esimerkiksi vastaajien ikä kannattaa kysyä vuoden tarkkuudella portaistetun luokituksen sijaan.

Varo kuitenkin näennäistä mittaustarkkuutta (Tampereen yliopiston sivuilla).

Suurin valinta kysymyksenasettelussa koskee sitä, tehdäänkö valmiit vastausvaihtoehdot vai annetaanko vastaavan vapaasti muotoilla vastauksensa. Avointen kysymysten ongelmana on usein, että kukin vastaa niihin omalla tavallaan tai niihin ei vastata ollenkaan, jolloin niistä saadut tiedot eivät juuri hyödytä kyselijää. Jos vastaajat kuitenkin tiedetään aktiivisiksi, niin avoimia kysymyksiäkin kannattaa käyttää.

Lisäksi kyselyyn kannattaa lisätä vastausohjeet, joissa mahdollisimman tyhjentävästi kerrotaan, miten kyselyyn tulisi vastata. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tekemällä riittävän selkeitä kysymyksiä säästää paljon ohjeistamiseen kuluvaa aikaa.

Vastausten rakenne

Valmiiden vastausvaihtoehtojen tulee olla toisensa poissulkevia. Poikkeuksena tietenkin monivalintakysymykset ja preferenssiä kartoittavat kysymykset, joissa halutaan tietää ensisijainen vastaus.

Päällekkäiset vastausvaihtoehdot aiheuttavat sekaannusta, joten niitä on syytä välttää.

(esimerkkejä)

Yksi yleinen tapa tehdä vastausvaihtoehdot on luoda sanallinen asteikko (esim. paras-hyvä-keskinkertainen-välttävä-surkea). Toinen tapa on käyttää vastapareja (hyvä-huono), mutta se ei ole ainakaan asenteita mitattaessa kovinkaan hyödyllistä.

En osaa sanoa -vastausmahdollisuutta ei kannata viljellä liikaa, jottei vastaus osu siihen liian herkästi. "Ei samaa eikä eri mieltä" -vastaus kuitenkin tavallisesti sijoittuu vastausskaalan keskelle.